Ensimmäinen Raamattuun tallennet­tu ohje miehelle ja naiselle on: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa…” (1.Moos.1:28) Jumalan ensim­mäinen ohje oli kehotus rakastella. Se oli ikään kuin Jumalan tönäisy vastahe­ränneen Aadamin hartioihin: tämä on vastaus yksinäisyyteesi, tutustukaahan toisiinne. En voi olla varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Uskon kuitenkin, että Aadam ja Eeva katselivat, rakasti­vat, koskettivat toisiaan ja rakastelivat aamuisessa paratiisissa avoimen tai­vaan alla. Ja kun he niin tekivät, Jumala hymyili tyytyväisenä ja enkelitkin ojensi­vat päänsä nähdäkseen, mitä tapahtui. Jumala ei hävennyt seksiä, vaan antoi sen lahjaksi ihmisille.

”He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.” Aadam ja Eeva eivät häven­neet itseään tai toisiaan. Heille ei tullut nolo fiilis toistensa lähellä. Synti ei ol­lut vielä saastuttanut heidän mieliään. Heille kaikki oli puhdasta ja luonnollis­ta. He ottivat iloiten kaiken hyvän vas­taan Jumalan lahjana. He rakastivat ja ihailivat toisiaan ja hyväksyivät toisensa sellaisina kuin olivat. Heille ei noussut mieleen ajatustakaan muuttaa, saati hylätä, toisiansa.

Alastomuus oli heille enemmän kuin fyysinen ominaisuus. Heillä ei ollut vaatteita verhoamassa vartaloitaan, mutta heillä ei ollut myöskään peittei­tä ajatustensa tai tunteidensa edessä. Heillä ei ollut tarvetta salata mitään toi­siltaan tai valehdella.

Nainen luotiin miehestä, mutta ei alempiarvoiseksi vaan tasavertaiseksi kumppaniksi. Alun perin he olivat yksi. Samoin liittyessään toisiinsa he tulevat jälleen yhdeksi. ”Siksi mies jättää isän­sä ja äitinsä ja liittyy vaimoon­sa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” 1.Moos.2:24. Tämä on Jumalan alkuperäi­nen tahto, suunnitelma ja tapa. Mies ja nainen yhdessä kuvas­tavat jotakin Jumalan olemuk­sen mysteeristä. Hänhän on kolme, mutta yksi. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi – mie­heksi ja naiseksi. Yhdessä mies ja nainen ovat tämä kuva.

Jumalan suunnitelma oli ja on edelleen, että lapsi saa syn­tyä isän ja äidin rakkauden seurauksena, sen hedelmänä. Lapsi saa kasvaa ja varttua nuoreksi ja aikuiseksi ja ero­ta vanhemmistaan liittyäkseen omaan kumppaniinsa.

PARATIISIN TÄLLÄ PUOLEN

Me emme elä enää paratiisissa. Syn­tiinlankeemus sai aikaan ihmisen sydä­men kieroutumisen ja kapinan Jumalaa ja hänen tahtoaan vastaan. Ihmiselle tuli tarve piilottaa itsensä. Iloinen avoi­muus vaihtui salailuun. Lankeemus vaikutti kuin jokeen valuva myrkkyke­mikaali saastuttaen pikku hiljaa kaiken. Lankeemuksen tähden myös seksuaa­lisuus kieroutui. Täydellisen rakkauden osoittamisesta – rakastelusta – tuli itsekästä seksin harrastamista jopa pornoa. Henkisen ja hengellisen sy­dänten yhteyden fyysisestä ilmaisusta tuli pelkkää hydrauliikkaa ja asentotek­niikoita. Koko elämän kestävistä lujista liitoista tuli avosuhteita, yhden yön ta­rinoita ja pahimmillaan hyväksikäyttöä. Rakkauden hedelmistä, lapsista, tuli pelkkä riesa. Paljon meni rikki.

Ihminen kieroutui Jumala ei. Jumalan suunnitelma ihmistä kohtaan ei myös­kään muuttunut. Hänen tahtonsa on, että ihminen elää avoimessa ja lähei­sessä suhteessa Jumalan, itsensä ja toisten ihmisten kanssa.

Lankeemuksen jälkeenkin Raamattu kuvaa kauniisti miehen ja naisen välistä seksuaalista elämää. Laulujen laulu on seksuaalisuuden ylistystä, kuten seu­raavasta katkelmastakin käy ilmi.

”Miten kaunis, miten ihana oletkaan, ra­kastettuni, riemuni! Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi ovat sen tertut. Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi, hen­gityksessäsi on omenan tuoksu, sinun suusi maistuu jalolta viiniltä, joka kiih­dyttää rakkauttani ja kostuttaa uinuvien huulet.” (7:7–10)

Artikkelin voi lukea loppuun viimeisimmästä (4/12) lehdestä! Eikö Hope vielä tule kotiin? Korjaa asia pikimmiten täällä! Lehden tilaaminen maksaa sinulle 10 senttiä päivässä! Think about THAT! 

1. Porno pelkistää seksin pinnalliseksi ja ruumiilliseksi tapahtumaksi. Paavi Johannes Paavali II onkin sanonut: ”Pornon ongelma ei ole siinä, että se näyttää liikaa, vaan siinä, ettei se näytä tarpeeksi.” Seksi on todellisuudessa paljon enemmän kuin visuaaliseen kuvaan mahtuu. Siinä on aina kyse kahden arvokkaan persoonan välisestä, paitsi fyysisestä, myös henkisen tason vuorovaikutuksesta.

2. Porno koukuttaa. Se aiheuttaa yhä enemmän riippuvuutta, joka häiritsee ihmisen elämänhallintaa. Suomi on täynnä sellaisten ihmisten tarinoita, joiden ihmissuhteet, työ ja harrastukset ovat kärsineet liiallisen ja hallitsemattoman pornon kulutuksen takia.

3. Porno vääristää terveen ihmiskuvan. Yksi kristillisen ajattelun luovuttamattomista lähtökohdista on, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen tietokoneen näytöllä vääntelehtivä, olosuhteiden pakon sanelemana pornoteollisuuteen lähtenyt nuori tyttö on äärettömän arvokas Jumalan luoma yksilö. Kristityn on vaikea keksiä mitään oikeutusta sille, että hän kohtelee arvokasta ihmispersoonaa tyydytyksensä objektina.

4. Porno asettaa parisuhteeseen mahdottomia odotuksia. Jokin aika sitten Suomessa Kirkon perheneuvonnasta annettiin lausunto, jonka mukaan pornoon liittyvät parisuhdeongelmat ovat kasvaneet viime aikoina hurjasti. Porno vaikuttaa ihmisen seksuaalisuuteen niin paljon, että se tuo parisuhteeseen ja avioliiton seksielämään sellaista painolastia, joka ei sinne kuulu. Yksikään puoliso ei vastaa pornografian epärealistisiin odotuksiin.

5. Porno häiritsee ihmisen suhdetta Jumalaan. Kristinuskon Jumala on armollinen: hän kohtaa ihmisen siellä, missä suru, tuska ja synti ovat kaikkein suurimmillaan. Hän kohtaa myös pornoriippuvaisen. Silti toistuvasti kristityt, joilla on ongelmia pornon kanssa, kertovat ongelmistaan suhteessaan Jumalaan. Porno aiheuttaa riittämättömyyden, häpeän ja syyllisyyden tunteita. Ihminen tunnistaa omassatunnossaan sen, että pornossa ei kaikki ole kohdallaan.

Nämä viisi syytä olla katsomatta pornoa ovat vasta pintaraapaisu. Nykyajan suuri ilosanoma on se, että ihmisen ei tarvitse mennä mukaan pornon räjähdysmäiseen kehitykseen. Myös pornon kanssa kamppaileva kristitty voi saada avun armolliselta ja rakastavalta Jumalalta.

www.koukussapornoon.com

Lue lisää hyviä artikkeleita huhtikuun Suuri Seksinumero -lehdestä! Eikö lehti tule vielä kotiin? Tilaa täältä!

Suomen suurin blogiarkisto löytyy Blogilistalta, jonne bloginsa on lisännyt yli 40 000 suomalaista. Palveluun tulee päivittäin kymmenittäin uusia käyttäjiä ja blogeja. Blogisvääri on kasvava media. Suosituimmilla blogeilla on yli 10 000 viikottaista lukijaa, mikä näkyy mainostajien ja yritysten kiinnostuksen kasvussa. Hengellisiä blogeja löytyy tiukasta eksegetiikasta ja Raamatun tutkimisesta rukouspäiväkirjoihin. Ne ovat oiva tapa kertoa kuulumisia, rohkaista, evankelioida sekä ottaa kantaa yhteiskunnan ilmiöihin.

Luovuuden vapautta ja julkisuuden rajoja

Suosittuja blogialustoja ovat esimerkiksi Googlen Blogger, WordPress ja suomalainen Vuodatus, joissa blogin voi luoda muutamalla klikkauksella. Kirjoituksia laatiessa ja niitä lukiessa kannattaa ottaa huomioon muutama seikka:

+ Kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin, eli se on mahdollista myös sinulle!



+ Se on nopeaa, helppoa ja hauskaa!



+ Saa jakaa oivalluksiaan ja taiteellisia teoksiaan!

- Se, että kuka tahansa voi kirjoittaa on myös iso haaste ja vaara blogi- ja internetmaailmassa. Kirjoittaja ei välttämättä ole se, joka hän sanoo olevansa, eikä kirjoitusten totuudenmukaisuudesta voi olla varma.


+ Tekstin julkaiseminen on erittäin helppoa ja nopeaa. Saattaa julkaista kirjoituksen, ennen kuin ehtii pohtia sen sisältöä tarkemmin. Jokainen on vastuussa teksteistään.

- Kuvat ja kirjoitukset näkyvät oikeasti kaikille. Kuka tahansa voi kopioida tekstejä ja kuvia omalle koneelleen.

Kun uskaltaa lähteä

Aarteita

“Mitäpä jos kirjoittaisinkin Jumalalle?” oli kysymys, joka nousi mieleeni eräänä iltana ennen nukkumaan menoa. Rakastan kirjoittamista, mutta suuri itsekritiittisyyteni tuntuu aina tukahduttavan ideoiden alut. Joskus tuntuu, etten edes uskalla ajatella ajatuksiani loppuun — vaikeahan niitä olisi paperille muotoilla. Vaikeaa, vaikka itse Jumala olisi herättänyt nuo unelmat ja ajatukset minussa.

Oppiessani tuntemaan Jeesusta, olen huomannut, etten voi olla hiljaa. “Love just wants to come out”, kirjoitti eräs ystäväni laulussaan. Tuntuu, että ihan pakahdun, jos en voi jakaa hänestä. Hän on todellinen ja tahtoo, että opimme tuntemaan hänet henkilökohtaisesti. Aloin kirjoittaa blogia, jotta huomaisin Jumalan käden jäljen ja johdatuksen elämässäni ja ymmärtäisin sen merkityksen. Aina en näe sitä ja harvemmin ymmärrän sen, mutta tiedän, että voin harjoittaa näkökykyäni ja valita “Jumalan perspektiivin” elämälleni. Tahdon ilahduttaa teksteilläni Jumalaa, ja se tuntuu vapauttavan aivan uudenlaiseen luovuuteen. Jeesuksessa meidän työmme saa merkityksen, joka ei valu hukkaan.

Työmme merkitys on suurempi, kuin osaamme monesti edes kuvitella. Itkien luin, kun ei-uskova kaverini kirjoitti lukeneensa tekstejäni ihmetyksen valtaamana. Hän sanoi olevansa kiinnostunut siitä Jumalasta, josta kirjoitan. Toinen taas kertoi kirjoittamani laulun pysäyttäneen hänet ja vetäneen lähemmäs Jumalaa. Vaikka työmme ei ole täydellistä, Pyhä Henki, joka meidän kauttamme toimii, osaa käyttää vajavaisia sanojamme herättääkseen ihmisten sydämet hänen todellisuuteensa.

Aarteita
 http://saviastioissa.blogspot.com/

Kaikkeen maailmaan

Meanwhile in Thailand

Sini Salmela, 19-vuotta, perusti bloginsa Meanwhile in Thailand lähdettyään Thaimaan lähetystyöjaksolle Isosta Kirjasta. Hän rakastaa matkailua, ja uusi kulttuuri on täynnä yllätyksiä, jotka vuorotellen ihastuttavat ja ärsyttävät. Sini toteaakin blogimateriaalia syntyvän vaikka tyhjästä. Hän sanoo nauttivansa jokaisesta seikkailuntäyteisestä päivästä, jonka Jumala hänelle antaa ja olevansa kiitollinen kahdesta ystävästä, jotka sai siunaukseksi mukaan matkalleen.
Valokuvaus ja kirjottaminen ovat lähellä Sinin sydäntä ja blogi on hyvä kanava jakaa ajatuksia. Sini oli haaveillut bloggaamisesta jo aiemminkin, mutta sai nyt vasta kunnon syyn siihen. Blogin kautta halukkaat voivat säännöllisesti lukea kuulumiset, eikä kenenkään tarvitse valvoa öitään ja miettiä, onko hän enää hengissä, Sini summaa. Hän uskoo bloginkin olevan eräänlaista lähetystyötä.

 
http://thaimaaa.blogspot.com/

To My Baby Girl

Keshia, 22-vuotta, muutti Suomeen Sri Lankalta ja alkoi kirjoittaa blogiaan To My Baby Girl Jumalan innoittamana. Erityistä kirjoituksissa on se, että ne on suunnattu hänen tuleville tyttärilleen. Keshia toteaa naiseksi kasvamisen olevan hämmentävää ja haastavaa, mikä on syy sille, että hän haluaa kirjottaa omia kokemuksiaan ylös lastensa rohkaisuksi, iloksi ja avuksi. Hän toivoo Jumalan puhuvan blogin kautta myös niille nuorille naisille ja miehille, jotka lukevat hänen tekstejään.

Keshia haluaa blogissaan tarkastella nyky-yhteiskunnan ilmiöitä Jumalan perspektiivistä. Hän kirjoittaa laajasti: kauneudesta, seurustelusta, seksistä, epäoikeudenmukaisuudesta ja rasismista. Omakohtaiset kokemukset tekevät blogiteksteistä helposti lähestyttäviä ja koskettavia.


 http://tomybaby-girl.blogspot.com/

Ihmiskoe-Sebastian & Tynen Tyyli

Sebastianin blogien inspiraatio tulee pääasiassa Raamatusta. Raamatusta löytyy jatkuvasti yhteyksiä arkipäivään. Inspiroijina toimivat myös rohkeat uskovat, sosiaalisen median ilmiöt sekä tunteita herättävät asiat, jotka Sebastian ikuistaa valokuviin. Sebastiania motivoi myös yritykset, sillä kirjoittamisella voi myös tienata rahaa. “Koskaan en kuitenkaan ylitä arvomaailmani rajoja, vaan päätän visusti itse, mihin tarjouksiin suostun.”

Sebastian kirjoittaa neljää eri blogia. Hänen lifestyle –blogissaan vierailee päivittäin 1000-5000 lukijaa, ja luku kasvaa koko ajan. Big Brother –ohjelman jälkeen hänelle alkoi tulvia viestejä, joissa kysyttiin kuulumisia ynnä muita asioita. “Olin kuin pieni poika sormi keskellä suuta, ja ihmettelin, mitä ympärilläni on tapahtunut, kun olin pienien päiväunien jälkeen herännyt uuteen maailmaan, jossa kaikki halusivat tietää, mitä elämässäni tapahtuu NYT. Olen henkeen ja vereen vastustanut lifestyle-blogeja, ja jouduin taipumaan vastustuksestani. Pian huomasin blogin kätevyyden asenneviastani päästyäni,” Sebastian kertoo.

Sebastianille Big Brother ei jäänyt ainoaksi kokeiluksi. Blogissaan hän kirjoittaa elämänsä erilaisista kokeista, koehenkilönä toimii Sebastian itse. Niiden lisäksi Sebastian kertoo erikoisimmista tempauksistaan, illanvietoista ja lisää itse ottamiaan kuvia.

Sebastian kokee, että blogaamisella voi tuoda myös evankeliumia esiin. “Evankeliumin kannalta lifestyleblogissa on se hyöty, että sanoma tulee kuin luonnostaan rivien välistä, eikä eikkari-lukija koe tulleensa jollekin käännytyssivustolle. Kristityn bloggaus voi parhaimmillaan olla matalan kynnyksen ystävyysevankelointia.”

Sebastian kirjoittaa myös Tynen Tyyli –nimistä kristillistä blogia, joka käsittelee hengellisen kentän muoti-ilmiöitä, kuten uusimmista opintuulista tai uskovien vaatetyyleistä. “Muoti on sana, joka läpäisee useamman eri osa-alueen elämässä, ja määrittää yleistä tyyliä jossakin asiassa. Jokainen tallaa tyylillään, minä omalla suoralla sellaisella,” Sebastian toteaa.

Sebastian ei halua vaieta aiheista, vaikka ne provosoisivat keskustelemaan tai aiheuttaisivat toisille harmaita hiuksia. “Totutut ajatustavat haastetaan, ja mennään niiden taakse: miksi tähän pisteeseen ollaan tultu? Tarkoituksena on tuoda tuoreutta uskovien nuorten ajatusmaailmaan ja herätellä heitä miettimään itse uskon asioita omilla aivoillaan. Vanhojen traditioiden ja nykymaailman asettamien haasteiden ristipaineessa nuori kysyy: Voinko minä elää uskoani ja palvella Jumalaa omalla persoonallisella tyylilläni, ja laskeeko Jumala vielä tänä päivänä henkilökohtaisia unelmia ja Jeesuksen kaltaisia radikaaleja ajatuksia sydämiin? Pitääkö minun mahtua 100 vuotta vanhoihin muotteihin, jotta olen hyvä uskova? Tähän ajatustyöhön haluan tarjota materiaalia omilla postauksillani, ja haastaa aina perinteisen valtavirran ajattelun, jos niin tarvitsee tehdä.”

http://sebastiantyne.blogspot.com/ ja www.sebastiantyne.com

-Nuorempana halusin osallistua Idolsiin. Olin ajatellut, että se olisi todella siistiä, ja nyt kun täytin 16 vuotta isäni muistutti minua haaveestani ja päätin osallistua. Luulin, että voisi olla haastavaa olla nuorimmasta päästä, mutta on ollut yllättävän helppoa olla täällä Helsingissä.

Torstenin musiikkiura on alkanut jo varhain. -Ostin ensimmäisen kitarani ollessani viisi vuotta vanha. Olen myös soittanut muutamassa bändissä, mutta se ei ollut ihan minun juttuni.

Torsten on kirjoilla kansanopistossa, missä hänellä on kesken äänitekniikan opinnot. Musiikki on ollut aina tärkeä osa Torstenin elämää, joten hän päätti ottaa Idolsin ajaksi opiskelusta toistaiseksi taukoa.

-Haluaisin elättää itseni musiikilla. Minulla on omasta mielestäni persoonallinen ääni, eikä minun tyyppisiä laulajia ole Suomessa. Kuvailisin itseäni singer-song writeriksi. Soitan akustista kitaraa ja laulan. Haluaisin jatkossakin itse sanoittaa ja säveltää lauluni, en osaisi laulaa pelkästään muiden tekemiä biisejä.

Torstenin usko tuli esiin viimeistään hänen laulaessaan Steady My Heart –biisin, joka kertoo rakkaudesta ja luottamuksesta Jumalaan.

”Cause I know that You are
Lover of my soul
Healer of my scars
You steady my heart. ”

Yleisössä näkyi ”Go kristitty trubaduuri” –kyltti, Tommi Liimatainen totesi, että voisi fanittaa Torstenia ja Jone Nikula sanoi, että ”oot kaikkea muuta kuin lahko-spede”. Torsten ei koe, että hänen uskoonsa olisi suhtauduttu negatiivisesti.

-En ole mielestäni mitenkään erityisesti tuonut uskoani esiin, eikä siihen ole negatiivisesti suhtauduttu. Minulla on oikeastaan vapaa ja kevyt olo. Toki keskustelupalstojen tekstit voivat harmittaa, mutta niitä ei pitäisi käydä lukemassa. On oikeastaan helpottavaa, että Idols-kilpailunkin aikana minulla on aina Jumala, jonka puoleen kääntyä.

Torsten painottaa, että hän haluaa tehdä musiikkia, joka sopii kaikille, eikä hänen tarkoituksenaan ole suoranaisesti evankelioida.

-En halua hakata ihmisiä Raamatulla päähän, vaan haluan laulaa biisejä, joiden tekstit puhuttelevat ihmisiä ja saavat heidät miettimään. Esimerkiksi Steady My Heart –biisi ei suoraan kerro Jeesuksesta ja Jumalasta, mutta en usko, että ihmisiltä voi mennä ohi, että laulussa ei lauleta nyt vain pojista tai tytöistä, vaan jostain suuremmasta: Jumalasta. Ja moni on sanonut, että se biisi jäi soimaan päähän, mikä on hyvä asia: sitten ihmiset alkavat pohtia biisin tekstiä syvemmin.

Jone Nikula sanoi yhdessä  Idols-jaksossa, että luuli Torstenin olevan tilanteessa, missä ”jätkä ampuu itseään molempiin jalkoihin”. Miten uskova voi rohkeasti tuoda oman uskonsa esiin, silloinkin kun tilanne tuntuu pelottavalta ja vaikealta?

-Ennen Idolsia minulla on usein ollut sellainen olo, etten voi tuoda esiin olevani uskossa. Uskon, että se voi olla kaikille joskus vaikeaa. Mutta nyt minulla jotenkin klikkasi päässä ja tajusin, ettei ole mitään hävettävää. Uskon Jeesukseen, koska uskon. Ei sitä voi kaikki ymmärtää – se pitää itse kokea. Jos olet Jeesuksen seuraaja, uskoisin että loppujen lopuksi on hävettävämpää olla myöntämättä ja tuomatta sitä esiin, kuin että olisi rohkeasti juuri sitä, mitä on. Kyse on jollain tavalla rehellisyydestä. Se voi olla ei-uskovalle vaikea sulattaa, hän voi pitää sinua tyhmänä, koska uskot johonkin, mikä ei perustuu pelkästään faktoihin. Mutta ajattelen niin, että ainahan meillä on Raamattu. Se on annettu meille, se on meidän manuaalimme. Vähän niin kuin puhelimen manuaali kertoo, miten puhelinta käytetään, Raamattu kertoo meille ihmisille, miten meidän pitäisi olla, käyttäytyä, sieltä saa voimaa, opetusta ja siinä on kaikki tarvittavat vastaukset.

Lopuksi…

Kerro yhdellä sanalla tai lauseella, mitä sinulle merkitsee:

Haave: Ensimmäinen ajatus, mikä minulle tuli mieleen, on että saisi olla monelle ihmiselle esikuva, saisin näyttää, että on ok uskoa, ei ole mitään hävettävää. En tarkoita silti sitä, että minua mitenkään ylistettäisiin, Jumala on se, jota pitää ylistää.

Esikuva: Jeesus

Unelmien matkustuskohde: Afrikka, niin siistii! Siellä pääsisi tapaamaan muita ihmisiä, ja se olisi paikkana ihan erilainen kuin Suomi.

Usko: Uskon Jeesukseen.

Seurakunta: Yhteen kokoontumista, ylistämistä, siellä saa lepuutella ja ladata akkuja ja toisaalta sieltä saa myös energiaa. Iltalehdet ynnä muut ovat kyselleet, että mihin seurakuntaan kuulun, mutta minulle ensisijaisen tärkeää ja määrittelevää on uskoni Jeesukseen.

Rohkeus: Aina kun olen heikko, minulla on paljon isompi Isä, joka on aina vahva, joka elää minussa ja siten myös minä olen aina vahva ja rohkea.

Aitous: Pitää olla oma itsensä eikä esittää jotakin muuta.

Media: On melko välttämätön, jos haluaa edetä musiikki-urallaan. Liittyy vahvasti julkisuuteen.

Ammatti: Haluaisin tehdä musiikkia, levyttää ja olla artisti.

Johdatus: Pyhä Henki

Harrastus: Musiikki.

Musiikillisesti inspiroivaa: Pidän Damien Ricen omalaatuisesta laulutyylistä ja hän soittaa hyvin. Andrew Ehrenzeller on kyllä suosikkini, koska hän on niin taitava ja luova jätkä, ja hänellä on sama maku, kuin minulla.

Tiesitkö, että lehden kestotilaus maksaa sinulle vain 10 senttiä päivässä? Tilaa lehti itsellesi tai ystävälle täältä! 

Vivian Stolt

Kerro yhdellä lauseella, mitä sinulle merkitsee:

Usko: kaikki

Rakkaus: voima

Vapaus: oikeus valita

Oikeudenmukaisuus: tasa-arvo

Työ: jännitys

Media: viihde

Perhe: jaksaminen

Loma: rentoutuminen

herkku: karkki

Tommi Karjalainen

Kerro yhdellä lauseella, mitä sinulle merkitsee:

Usko:Kaiken perusta.

Rakkaus:Yliluonnollinen voima.

Vapaus:Meillä on vapaus palvella Jumalaa.

Oikeudenmukaisuus:Jumalan valtakunnan perusperiaate.

Työ:Jumalan antama lahja ihmiskunnalle.

Media:Kuten nimikin sen sanoo, väline.

Perhe:Elämän perusyksikkö – ei yksilö, vaan perhe.

Loma:Harvinainen ylellisyys, monesti edustaa positiivista taantumusta.

Herkku: Herkku on suklaa, suklaa on herkku.

Tommi Koivunen

Kerro yhdellä lauseella, mitä sinulle merkitsee:

Usko: Jumalan lahja, jota ihmettelen jatkuvasti yhä enemmän.

Rakkaus: Enemmän tekoja kuin sanoja.

Vapaus: Taivaan Isän lapsen olotila.

Oikeudenmukaisuus: Arvo jonka puolesta tahdon taistella.

Työ: Yksi, muttei tärkein, arkielämän palikoista.

Media: Voimallinen väline sekä hyvään että pahaan.

Perhe: Läheisimmät ihmiset joiden kanssa jaan elämäni.

Loma: Aika jonka tavoitteena on olla ilman tavoitteita.

Herkku: Ensimmäisen autoni (punainen ysikutonen Saab) nimi oli Herkku.

Lisää toimittajaesittelyjä seuraavassa numerossa! 

Toimituksen huomio: Huhtikuun numerossa Tommi Karjalaisen ja Tommi Koivusen kuvat olivat menneet väärinpäin! Pahoittelut tästä. 

Kuinka usein julistat evankeliumia? Monestiko puhut uskostasi, Jeesuksesta, Jumalasta tai mistään hengellisestä ystävillesi, saati sitten tuntemattomille? Meille on annettu tehtävä: “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark 16:14). Otammeko tehtävän tarpeeksi vakavasti?

Usko mielletään Suomessa henkilökohtaiseksi asiaksi, ja toisaalta uskoviin liittyy jos jonkinlaisia mielikuvia ja stereotypioita. Aina ei ole helppoa ja luontevaa kertoa omasta uskostaan, puhumattakaan siitä, että alkaisi keskustella ventovieraan kanssa uskonasioista. Raamatussa kuitenkin sanotaan selkeästi: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matteus 28: 19). Aina ei tarvitse puhua, sillä evankeliointia on myös se, että elää omaa uskoaan todeksi ja tekee uskontekoja. Mutta mitä jos ihminen ei koskaan puhu uskostaan? Onko riski, että käytämme uskon todeksi elämistä tekosyynä sille, ettei meidän tarvitse avata suutamme? Ettemme joudu tilanteeseen, jossa joku saattaisi leimata tai torjua meidät? Pitääkö meidän aina odottaa, että joku aloittaa meidän kanssa keskustelun sen sijaan, että toimisimme keskustelunavaajina? Miksi emme osaa puhua Jeesuksesta?

Evankeliointitapoja on niin monta, kuin meitä ihmisiäkin: ei ole yhtä oikeaa tapaa. Tekojen tekeminen on äärimmäisen tärkeää, ja tässä yhteiskunnassa vilpittömistä, rakkaudellisista teoista ei ole ylitarjontaa – päinvastoin. Teoilla voi monesti kiinnittää muiden huomion ihmettelemään, miksi teet niin kuin teet. Mutta entä jos et ikinä kerro, että teet niin uskosi tähden? Olen tuntenut ennen uskoon tuloani tietämättäni uskovia ihmisiä. He ovat aivan mahtavia ja sydämellisiä, mutta vasta törmätessäni heihin seurakuntapiireissä, sain tietää heidänkin olevan uskossa.

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa persoonansa, luonteenpiirteensä, vahvuutensa ja heikkoutensa. Kaikille ei sovi samanlaiset evankeliointitavat. Haluan kannustaa sinua kokeilemaan välillä jotain uutta, jopa niinkin perinteistä tapaa, kuin puhumista. Haluan rohkaista sinua kysymään muilta kysymyksiä, kertomaan oman tarinasi, puhumaan JEESUKSESTA. Puhu omalla tyylilläsi, ja muista, että ei sinun tarvitse tietää kaikkea tai pelätä toisen ihmisen reaktiota. Miksi uskova ei saisi näkyä ja kuulua? Jeesuksesta kertominen ei tapahdu vain Afrikassa tai Etelä-Amerikan slummeissa, vaan työnsarkaa on täällä koti-Suomessa reilusti.

Lisää rohkeudesta, aitoudesta ja evankelioinnista  kesäkuun Hope-lehdessä! Tilaa täältä.

Sanotaan, että toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat sopeutuvat vanhempiaan paremmin. Tämä on ymmärrettävää, he kun ovat saaneet välimatkaa vanhempiensa taustoihin ja näin ollen pystyvät omaksumaan uuden ympäristön toimintamallin vanhempiaan paremmin. Siinä missä vanhemmat haluaisivat lastensa omaksuvan ja elävän islamilaisen kulttuurin mukaan, nuoret haluavatkin tehdä itsenäisiä päätöksiä ja etsivät identiteettiään kahden toisistaan poikkeavan kulttuurin keskellä. Yli kieli- ja kulttuurirajojen ulottuva mediamaailma, musiikki ja esimerkiksi urheilu voivat luoda tervetulleita siltoja kohti kantaväestön ikätovereita, mutta valitettavan usein maahanmuuttajat kuitenkin kohtaavat suomalaisten sulkeutuneisuuden ja omanlaisen kapea-alaisuuden ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta. Tähän ei tarvitse enää lisätä kuin Suomessa vallitseva voimakas tehokkuusajattelu ja elämää ohjaava hyvinvoinnin ja materian tavoittelu, niin maahanmuuttajan identiteettikriisi on valmis. Ihminen, jonka elämän lähtökohtana on ollut elämän jokaiselle osa-alueelle ulottuva yhteisöllisyys ja siihen kytkeytyvä yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, kokee syvää yksinäisyyttä huomatessaan jääneensä valtaväestön ulkopuolelle. Luonnollinen seuraus tästä on etsiytyä kaltaistensa pariin ja omaksua entistä vahvempi islamilainen identiteetti.

Islam on varsin itseriittoinen uskonto ja muslimit uskovat, että Koraani on viimeinen ja lopullinen ilmoitus. Näin ollen Raamatun sanaan ei voi luottaa. Muhammed on viimeisin profeetta, jonka kautta jumalallinen ilmoitus sinetöityi. Siksi kristillisyys ei voi opettaa eikä antaa enää mitään uutta, ja kristillisyyttä saatetaan arvostella varsin suorasanaisesti. Tässä suhteessa voimme kokea muslimit peräänantamattoman ylpeiksi omasta uskostaan. Toisaalta samanaikaisesti länsimaiden elintasoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia tavoitellaan ja halutaan hyödyntää kaikin mahdollisin keinoin.

Koska islam itsessään ei kannusta terveeseen kritiikkiin tai kyseenalaistamiseen, on sen opetus monien kohdalla äidinmaidosta imettyä oppia, joka ei ehkä koskaan ole joutunut kohdakkain esimerkiksi kristillisten arvojen kanssa. Liian moni muslimi yhä tänä päivänäkin uskoo kristinuskosta laajalle levinneet valheet. Ja mikä käsittämättömintä, liian moni muslimi elää tänä päivänäkin keskuudessamme tuntematta yhtään kristittyä ystävää! Voiko tähän tulla muutos? Miten, missä ja milloin?

SOPEUTUMINEN ON KAKSISUUNTAISTA

Muslimi, jonka identiteetti rakentuu islamilaisiin arvoihin, tarvitsee lähelleen ihmisiä, jotka näkevät hänet ennakkoluulon sumentamattomin silmin. Se, miten vierasmaalaisen ympärillä olevat näkevät hänet, vaikuttaa väistämättä siihen, miten maahanmuuttaja itse näkee itsensä, syntyperänsä ja arvomaailmansa. Maahanmuutto, ja tässä yhteydessä erityisesti islam, kutsuu meidät miettimään omaa identiteettiämme ja elämäntapojamme. Minkälaisen viestin annan omalla käytökselläni? Onko puheemme ja kehonkielemme hyväksyvää vai vihamielistä? Kukoistaako seurakunnan nuortenilloissa kuppikuntaisuus vai vuorovaikutukselle altis vastavuoroisuus?

Mitä varhaisemmassa vaiheessa maahanmuuttaja pääsee säännölliseen kosketukseen suomalaisten ja suomalaisuuden kanssa, sitä nopeampaa on hänen kotoutumisensa. Maahanmuuttoa seuraavat ensimmäiset kuukaudet ja vuodet luovat pohjaa tulevaisuudelle. Syvän yksinäisyyden ja vierauden keskellä paikallisseurakuntien ja uskovien rooli moninkertaistuu. Muslimeille on miltei luonnotonta elää yksin, ilman ympärillä olevan yhteisön vaikutusta ja läheisyyttä. Niin kuin kaikki hyväksi havaitut arvot, myös yhteisöllisyys kääntyy äärimmilleen vietynä itseään vastaan. Tällöin pohjimmiltaan yksilöihmisen hyväksi tarkoitettu yhteisöllisyys alkaakin kontrolloida ja sitoa. Yhteisön muiden jäsenten näkemyksestä poikkeava mielipide tai esimerkiksi uskonratkaisu ei ole henkilökohtainen, vaan leimaa koko yhteisön. Mikä voi korvata kotimaahan jääneen (kontrolloivan) perhe- tai sukuyhteyden? Onko tässä armollisen Jumalan kokoinen aukko? Kuka voi toimia armonvälittäjän ruumiillistumana? Voisitko se olla sinä, tavallinen suomalainen nuori? Sinun jokapäiväinen elämäsi avaa maahanmuuttajalle ikkunan arkeen, jonka merkitys (kaikessa tavallisuudessaankin) voi olla mittaamaton. Älä väheksy omaa osuuttasi, vaan näe itsesi sellaisena tyyppinä, jollaisen itse haluaisit rinnallesi.

Lue artikkeli loppuun Helmikuun numerosta! Sieltä löydät myös Pian hyvät kirjavinkit!

Tilaathan jo lehteä? Jos et, klikkaa itsesi tänne!

Ideansa Tytti sai elävästä elämästä. ”Olen huomannut, miten monet seurakunnassa käyvät naiset ja miehetkin, niin minä kuin monet ystäväni, kamppailemme yksin jäämisen pelon kanssa. Samalla kamppailemme ulkonäköpaineiden kanssa emmekä uskalla seurakunnassa välttämättä puhua peloistamme, haavoistamme ja kivuistamme. Päätin, että on aika puhua siitä, miten asiat ovat ja myös siitä, miten asiat eivät välttämättä saisi olla.” Tästä syntyi Täällä Asuu Kolme plus Yksi -näytelmä.

Tytti, joka toimi näytelmässä sekä ohjaajana että näyttelijänä, on pohtinut pitkään seurakunnan sisällä olevaa kulttuuria liittyen mm. seurusteluun, naimisiinmenoon, seksiin, ja tämän lisäksi naisiin kohdistuvia stereotypioita. ”Miksi seurakunnassa ei voida puhua asioista rohkeammin? Miksi seksistä puhuminen on niin vaikeaa? Vaikka emme kannata esiaviollista seksiä, ei se tarkoita ettemmekö voisi ennen avioliittoa puhua seksistä. Ei puhuminen ole syntiä. Seurakunnassa pitäisi voida puhua kaikesta.”

”Olen huomannut, miten usein ajatellaan, että kristitty nainen on tietynlainen. Naista tavoitellaan eikä hän itse voi esimerkiksi tehdä aloitetta ja pyytää miestä treffeille. Haluaisin myös tuoda esiin, että meitä naisia on monenlaisia, ihan kuten miehiäkin. Minulla on uskovia ystäviä, joista joku saattaa olla rauhallinen ja kiltti ja toinen räiskyvä persoona. Ei se, että olet kristitty tarkoita, että sinun täytyy olla juuri tietynlainen tai käyttäytyä tietyllä tavalla ja ahtaa itsesi muottiin. Uskosi Jeesukseen tekee sinusta kristityn, ei mikään ylläpitämäsi rooli. Jumala on luonut meistä jokaisesta erilaisen ja juuri sellaisia meidän tulee olla.”

KORKEALAATUISTA KRISTILLISTÄ KULTTUURIA?

SUHE:lla ideoitiin viime syksynä uusia palvelutiimejä. Syntyi idea siitä, että seurakunnalla voisi olla oma Teatteritiimi. Niinpä toteutettiin teatteriprojekti kokeiluna, eräänlaisena promootiona siitä, mitä Teatteritiimi voisi olla. ”Haaveeni on ollut jo pitkään tehdä kristillistä teatteria. Nyt se sitten tapahtui! Tämä on ollut elämäni hienoimpia kokemuksia. Olen oppinut luottamaan Jumalaan ihan uudella tavalla. Elämäni on hänen käsissään. Meillä on niin suuri Jumala.”

”Maailma on pullollaan mitä erilaisempia kulttuurin muotoja. Miksi seurakunnan sisällä näkyisi vain muutamia kulttuurin puolia, kuten ylistysmusiikkia. Seurakunnassa on valtavasti eri tavoin lahjakkaita ihmisiä. Mitä jos nämä lahjat otettaisiin käyttöön ja seurakunta alkaisi luoda korkealaatuista kristillistä kulttuuria, joka voisi sisältää niin musiikin ja esittävän taiteen kuin sarjakuvat ja jopa graffitit?”

Tytti haluaa rohkaista kaikkia antautumaan Jumalan käytettäväksi. ”Pitkään pelkäsin antautua Jumalan käytettäväksi. Mitä jos Jumala haluaisi, että teen jotain tylsää, mistä en nauti lainkaan?” Tytti kertoo. ”Haluaisin rohkaista kaikkia antautumaan Jumalalle, antaa Jumalan käyttää heitä ja heidän kykyjään. Pitää vaan rukoilla ja pyytää.”

”Produktion tekeminen on ollut mahtavaa, luovaa ja herkkää.” Haasteita ja vastoinkäymisiäkin on ollut. ”Silloin olemme saaneet päättää, pakenemmeko vai rukoilemmeko? Olemme rukoilleet paljon. Jumala on antanut meille niin paljon ja ollut meille niin hyvä. Olen oppinut hirveän paljon ohjaamisesta. Tämä on ollut paitsi minulle niin koko porukalle ihan mahtava kokemus. Olen niin ylpeä koko työryhmästä, erityisesti kanssanäyttelijöistäni. Teresa Tukiainen, Johanna Niemi ja Samuli Kiviranta ovat ihan älyttömän lahjakkaita näyttelijöitä ja aivan ihania ihmisiä!”

Kuvat: Teo Keipi ja Jyrki Kanto

Pysy ajantasalla! Tilaa Hope-lehti täältä hintaan 40 euroa / vuosi!