Tosi-TV:n myötä mahdollisuus tulla julkkikseksi on tehty helpommaksi meille taviksille. Big Brotherin kaltaisten formaattien avulla riittävän erikoiset tavikset pääsevät paistattelemaan julkisuuden parrasvaloissa. Vaatteensa päällä pitävät BB-julkkikset unohdetaan hetkessä, mutta riisuutuvat ovat netin suosituimpia klikkauskohteita. Media on ollut valmis kustantamaan BB-tähtien silikoni-implantit ja lemmenlomat, kunhan heistä on riittänyt kirjoitettavaa ”lomamatkoilla”. Yleensä sitä on riittänyt, kun iloliemellä kyllästetyt BB-julkimot ovat tehneet sitä, mitä kansa heiltä odottaa: Sekoilleet.
MIKSI?
Menestynyt yritys myy sitä, mitä ihmiset haluavat ostaa. Sama pätee myös mediaan. Mediayhtiöiden mainostulot ovat suoraan verrattavissa katsojien, lukijoiden ja nettisivuilla vierailevien määrällä. Hyvä myyjä tuntee asiakaskuntansa. Jos yleisö janoaa likaisia yksityiskohtia ja paljasta pintaa, niin sitä media sille tarjoaa.
Mielestäni nykyviihdeuutisten määrä ja laatu kertoo enemmän meistä kuluttajista kuin julkisuuden henkilöistä. Se kertoo, että suureen yleisöön vetoaa seksi, kolmiodraamat ja kauniiden ihmisten epäonnistumiset. Aika ajoin on kyse suoranaisesta julkkisten pilkkaamisesta. Marilyn Monroe sanoi julkisuudestaan seuraavasti: “Ihmisillä oli tapana katsoa minua, kuin olisin peili, enkä persoona. He eivät nähneet minua. He näkivät omat irstaat ajatuksensa, pukivat valkoisen naamion päällensä ja pitivät minua irstaana.”
ANNA ARVO!
Marilyn Monroen lausahduksessa on oiva perä. On helppo tuomita toiset ja samalla tuntea itsensä hiukan paremmaksi. Ihmisen perustarve on kokea olevansa rakastettu omana itsenään, ilman vaatimuksia ja omia pyrkimyksiä. Julkisuus ei pysty koskaan täyttämään tätä kaipuuta, koska tavalla tai toisella siinä on aina kyse toisten vaatimusten täyttämisestä. Jeesuksen sanomassa ei ole kyse toisten tuomitsemisesta vaan lähimmäisenrakkaudesta. Siksi ensisijainen motiivi esimerkiksi tietynlaisen viihdeuutisen lukematta jättämiseksi tulisi olla lähimmäisenrakkaus eikä tuomiohenkinen moralisointi ja pelko saastumisesta.
”We’re all damaged in our own way. Nobody’s perfect. I think we are all somewhat screwy, every single one of us.”– Johnny Depp ■
Lue artikkeli kokonaisuudessaan Joulukuun HOPE-lehdestä!
